Lauantaina vietettiin Flooran päivää. Vielä silloin ei ojennettu kukkaa äidille, vaan 1960-luvulle. Rakentamis- ja hyvinvointi-Suomesta nykyiseen projekti-Suomeen selvinneet ja asemansa pedanneet ja betonoineet suuret ikäluokat viettivät Kårenilla Föribeat-iltamiaan. Mukana oli myös heidän jälkikasvuaan ja muuta nuorempaa väkeä.
Nostalgisessa 1960-luvun rautalanka- ja beat-konsertissa esiintyi seitsemän aikakauden paikallista bändiä. Tilaisuus oli loppuunmyyty. Pääsylippuja ollut riittänyt lainkaan myyntiin, sillä yhtyeet ja järjestäjät olivat saaneet ne kaupaksi oman viidakkorumpunsa välityksellä. Kolmisenkymmentä muusikkoa oli mobilisoinut keski-ikäiset lauantai-iltanakin liikkeelle. Samanlainen käytäntö näyttää Turussa toimivan aika ajoin muunkin kulttuurin kohdalla hyvin. Ainakin kuoro- ja big band -musiikin yhyttämisestä on hyviä kokemuksia, sillä isojen esiintyjäryhmien kannattaja- ja tuttavajoukot ovat tunnetusti laajat.
Föribeat-konsertti sai aloituspotkunsa jo samannimistä, parhaillaan pyörivää radio-ohjelmasarjaa käsikirjoitettaessa. Idean isä, Antero Laiho ja radiotoimittaja Iiro Anderson ovat tehneet pitkän rupeaman kootessaan 1960-luvun turkulaisia bändejä esittelevistä radio- ja kellarinauhoituksista teemallisen ohjelman ja nyt näytillä olleista bändeistä retrospektiivisen vintage-konsertin.
Rock-musiikin kultaista vuosikymmentä esittelevät tilaisuudet eivät ole enää uutta Suomessakaan, sillä pohjoisessa on jo pitkään järjestetty Lapin syys- ja talvisesonkikausina tilaisuuksia, joissa aikakauden valtakunnalliset ykkösbändit Jormasta ja Topmostia myöten ovat esiintyneet. Sama on nähty myös Suomen ja Ruotsin välisillä lautoilla. Nyt länsinaapuristamme onkin varattu kokonainen risteilijä Turun ja Tukholman välille sikäläisen 1960-luvun progressiivisen rockin paraatia varten. Yksi yhteinen piirre kaikilla tapahtumilla on. Niiden järjestelyjen jännevälit ovat pitkiä: potentiaalisten esiintyjien ja yleisöjen kalenterit ovat jo ennakkoon täynnä, joten yhteensovittaminen niiltä osin on hankalaa. Osa entisistä artisteista taas on tyystin kadoksissa tai tavoittamattomissa. Omalta osaltaan rockin ja 1960-luvun sosiologiaa sekin.
Lauantain viisituntisella konserttirupeamalla oli selvästi sekä musiikillista että sosiaalista tilausta. Bändit olivat motivoituneita tulemaan lavalle, ja samalla tilaisuus antoi monelle mahdollisuuden tavata sellaisia ikätovereita, joihin ei ollut törmännyt vuosiin, jopa vuosikymmeniin. Happeningissa oli paljon ?Tavataan toril? -henkeä.
Seitsemän bändin kavalkadista kehkeytyi tahattomastikin nousujohteinen, sillä myös äänentoisto muistutti yllättävän pitkään 1960-luvusta. Se oli nuhruista ja balanssitonta, eikä laulusta ja kuulutuksista saanut mitään selvää. Rautalanka kuitenkin jännittyi ja Spiders-yhtyeen Shadows-pastissit Perfidiaa myöten sujuivat instrumentaalisesti ja saundillisesti mallikkaasti. Jolly Jokers puolestaan löysi rytmikitaristi Hans Ahlstrandin johdolla jopa Stand By Me -ikivihreästä beat-tyylistä kerrottavaa.
Konsertin tuoreinta retrospektiiviä edustanut Uudenmaankatu 15 toi tanakassa ja tasapainoisessa esityksessään erinomaisesti esille sen, millainen tyylillinen kirjo rockissa vuosikymmenen lopulla puhkesi kukkaan: se ulottui countrysta ja suomusiikista kukkais- ja hard rockiin: Cinnamon Girlista Green Riveriin ja Somebody To Lovesta Born To Be Wildiin. Yleisökin aisti, että bändi oli valmiina ja isolla vaihteella liikkeellä. Soitto puri. Viisikon edesmennyt perustaja, Tommie Mansfieldkin olisi ollut varmasti tytyyväinen bändinsä keikkaan.
?Uudenmaankatu 15 ehti olla kasassa vain kaksi vuotta ennen kuin osa bändin jäsenistä lähti armeijaan ja toiminta hiipui. Teimme kuitenkin tuona aikana 200 keikka Turussa ja sen ympäristössä. Soitimme kouluissa ja yliopistojen osakuntien tilaisuuksissa. Kauas ei tarvinnut lähteä ja keikkaliksat olivat ajan mittapuun mukaan todella hyvät. Kyllä koulupoika niillä pärjäsi?, kertoi Turun seudun musiikkiopiston rehtori, kitaristi Sakari Kivinen.
Victors oli aikanaan turkulaisen rautalanka- ja beat-musiikin välinen linkki. Niin se toimi lauantaina Kårenilla. Se oli Uudenmaankatu 15 -yhtyeen lailla hyvässä lavaiskussa. Kuulijasta tuntuikin, ettei basisti/laulaja Timo Nummi ole viettänyt vuosikymmenten saatossa hiljaiseloa musiikin saralla. Hänen johdollaan kulkivat nyt sekä vuoden 1965 single Ann-Marie että ruotsalaisen Lenne & The Leavingsin biitittämä iki-hitti Stop The Musickin. Laulu toimi ja kitaristien kaksintaistelussa oli sekä särmää että ripaus säröäkin
Siinä missä Naantali miellettiin täkäläisten modien ja rockareiden eli upolaisten ja paskislaisten mielikuvituksessa Brightoniksi, siinä turkulaiset beat-yhtyeet edustivat saundillisesti Liverpoolia, Manchesteria ja Birminghamia: Beatlesin, Holliesin ja Tremeloesin stemmalaulu oli 40 vuotta sitten ajan sävel ja tyyli. The Holliesia päästiin kuuntelemaan Turun konserttisaliinkin syksyllä 1966. Madmen- ja Only Five/Yellow -yhtyeiden toimintaa voikin peilata tätä vasten. Kårenillakin Madmen oli vokalisti Olli Lundstenin johdolla parhaimmillaan Beatles-tulkinnoissa. Stemmalaulanta kävi ja No Replyn vastaukseen löytyi rytmistä lennokkuutta. Yellow taas hyödynsi Bob Dylanin Blowin? In the Wind - ja I Shall Be Released -vedoissaan Mike Vickersin Holliesille tekemiä sovituksia. Puhaltimet korvattiin Kårenilla Markku Silanderin sormioilla.
Walker Group toi Mersey-beatinsa keskelle myös Lontoon skidien sanomaa eli The Rolling Stonesien alkutaipaleen rhytm & blues -vierintää. Tell Me ja Time Is On My Side soivat Förilla Turkuun/Ferry Across The Merseyn edellä puhtaasti.
Föribeat-konsertti Kårenilla 13.5.
Esiintyjät Spiders, Jolly Jokers, Uudenmaankatu 15, Victors, Madmen, Only Five/Yellow ja Walker Group. Juontajana V-P Lehto.
Turun Sanomat
Mitä The Rolling Stones teki Turun juhannusyössä vuonna 1965? Muistatko, kun tanskalaisen kitarayhtyeen Black Devilsin solisti Niels Holm silppasi Brankun lavan sivustalla olleeseen lipputankoon? Miten Turun ja Tampereen välinen kuntokävelykilpailu keväällä 1964 liittyi monotansseihin ja rautalankaan?
Näihin ja moneen muuhun kysymykseen vastaa maaliskuusta saakka YLE Turun Radion keväässä nostalgisen räminän saattelemana raikanut 12-osainen Föribeat-ohjelmasarja.
Föribeat kertoo turkulaisesta rockhistoriasta.
Sarja on paikallishistoriaa, kulttuuriteko ja vuosien uurastuksen tulos. Se on enemmän kuin radio-ohjelma, sillä se on myös levy, konsertti ja nettisivusto.
Ohjelmasarjassa on 12 osaa, joista seuraava eli kahdeksas osa tulee ulos tänään keskiviikkona kello 13.04 taajuudella 94,3 MHz. Kahdeksannen osan uusinta kuullaan lauantaina 29.4. kello 10.03.
Yksi Föribeat-ohjelman tavoitteista on ollut saada taltioitua suullisena perintönä elävä 1960-luvun puolivälin nuorisokulttuuri-ilmapiiri Turussa ja sen myötä herättää henkiin keskeisten turkulaisten beat-yhtyeiden arvostus.
Radio-ohjelmasarjan kylkeen on rakennettu konserttitapahtuma, jossa esiintyy seitsemän 1960-luvun turkulaisyhtyettä eli melkein kaikki sen ajan keskeiset bändit. Konsertti pidetään 13.5. Kårenilla, mutta valitettavasti lippuja ei päästä enää myymään ennakkoon, sillä tilaisuus on loppuunmyyty. Konsertissa esiintyvät Spiders, Uudenmaankatu, Only5/Yellow, Madmen, Jolly Jokers, Candles/Victors ja Walker Group.
Föribeat-ohjelman puitteissa työn alla on myös turkulaisten rockbändien kellarinauhoista koottu levy. Levyn julkaisuajankohdasta ja myynnistä tullaan tiedottamaan Föribeatin nettisivuilla.
Vaikka puolet Föribeat-ohjelmasarjasta on ehtinyt jo kajahtaa eetteriin, jäljellä olevat jaksot ovat vielä tutustumisen arvoista rocktietoutta.
Miten kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pertti Paasio koki Suomen ensimmäisen oikean rockkonsertin 1956.
Mitä Rolling Stones teki Turun juhannusyössä 1965. Näihinkin kysymyksiin vastaa Turun Radion tänään alkava Föribeat -sarja, joka
kertoo, kuinka rock tuli Turkuun.
Rockasiantuntija, toimistopäällikkö Antero Laihon käsikirjoittama ja Iiro Anderssonin toimittama Föribeat palauttaa kahdessatoista 25 minuutin mittaisessa jaksossa radionkuuntelijoiden mieliin Turku-rockin kiihkeän alkutaipaleen, joka oli merkittävä koko suomalaisen rockin kannalta.
- Sarja alkaa vuodesta 1956, jolloin Turun konserttitalolla pidettiin Suomen ensimmäinen oikea rock & roll -konsertti, ja päättyy syksyyn 1969, jolloin syntyi idea Turun omasta Woodstockista, Ruisrockista. Olemme keskittyneet nimenomaan siihen aikakauteen, jolloin rock oli vielä uusi asia. 1970-luvullahan siitä tuli jokapäiväistä leipää, Andersson kertoo.
1950- ja 1960-luvuilla rock oli tosiaan niin outoa, ettei noilta ajoilta ole juurikaan kirjallista dokumenttimateriaalia tarjolla.
- Alkuaikoina lehdistössä ei kirjoitettu rockista mitään tai jos kirjoitettiin, niin sitä pilkattiin. Kuvaavaa on, että vuonna 1956 järjestetyn ja pientä mellakointia aiheuttaneen konsertin jälkeen Turussa kiellettiin rockin soitto. Vasta Ruisrockin alun jälkeen rockia alettiin dokumentoida, Laiho kertoo.
Viime vuosina suomalaisen rockin historiasta on ilmestynyt runsaasti kirjallisuutta, mutta turkulainen rock-osasto ei ole saanut niissä Laihon ja Anderssonin mielestä riittävästi huomiota. Föribeatin tavoitteena on paikata tätä aukkoa.
- Sarja kertoo myös yleisemmin 1950- ja 1960-lukujen nuorisokulttuurista ja sisältää paljon ajankuvaa, Andersson luonnehtii.
Laihon selvitysten mukaan Turussa ja lähialuilla vaikutti 1960-luvulla kaikkiaan noin 60 bändiä, kun aiemmissa selvityksissä on ylletty pariinkymmeneen. Levyttämään näistä pääsi vain kaksi - Firestones ja Victors, kumpikin yhden singlen verran -, vaikka joukossa oli kansainvälisesti vaikuttuneita yhtyeitä, jotka olivat myös suosittuja ja osasivat soittaa.
Bändit koottiin amatööripohjalta, ja Laihon mukaan vain muutama soittaja päätyi ammattimuusikoksi.
- Osa yhtyeistä oli lyhytaikaisia, mutta esimerkiksi Sharks eli vuodesta 1962 vuoteen 1968. Victors on puolestaan alkanut tehdä retrokeikkoja, ja yhtyeessä on mukana vielä kaksi alkuperäisjäsentä, Laiho tietää.
Bändeistä saa lisää tietoa Föribeat-nettisivustolta, joka aukeaa tänään ja jota päivitetään pitkin matkaa.
- Sinne tulee myös palauteosio, ja kaikki kommentit ovat tervetulleita, Andersson sanoo.
Sarjaa varten on kerätty tietoa yli sadalta henkilöltä: muusikoilta, silloisilta jengiläisiltä - upolaisilta ja paskasakkilaisilta -, liikkeenharjoittajilta, järjestysmiehiltä, poliisilta, tiedemiehiltä, rivikansalaisilta, jne. Haastatteludokumentteja on taltioitu noin 50 henkilöltä, mm. Jussi Raittinen, Keijo Virtanen, Timo Toivonen, Pertti Paasio, Tapani Maskula, Jarkko Laine, Markku Into, Matti ja Teppo, Heli Keinonen ja Pekka Pihlanto pääsevät ääneen.
Sarjan musiikkina kuullaan muun muassa silloisten bändien treenikämppänauhoituksia. Koossa on kaikkiaan parikymmentä biisiä muutamalta bändiltä.
Anderssonin mukaan nauhojen taso vaihtelee "aloittelevasta kolinasta erinomaiseen soittoon". Kevään aikana niistä julkaistaan äänilevy.
Toukokuun 13. päivänä entisiä turkulaisbändejä voi puolestaan kuulla Kårenilla järjestettävässä konsertissa.
Föribeat-materiaalista on luvassa lisäksi Ilpo Tuomarilan kirjoittama näytelmä Turun kaupunginteatteriin syksyllä 2007.
Föribeatin juuret palautuvat 20 vuoden taakse, jolloin Antero Laiho kirjoitti artikkelin Turku-rockin alkuvuosista. Jo tuolloin aiheesta piti koota myös jotain laajempaa, mutta se jäi.
- Tällä kertaa kaikki ovat olleet innostuneita. Yhtään kieltävää vastausta en haastattelupyyntöihini ole saanut, kertoo Laiho, joka on koonnut materiaalia aktiivisesti viimeiset 2-3 vuotta.
Haastattelu- ja nauhamateriaalin lisäksi Föribeat -projektin yhteydessä on kerätty mm. valokuvia ja henkilökohtaista leikekirjamateriaalia noin 200 kuvan verran. Aineiston keräämisessä ja analysoinnissa yhteistyökumppaneina ovat olleet Turun yliopiston kulttuurihistorian ja sosiologian oppiaineet.
Kaiken lähtökohtana on Laihon mukaan hänen oma henkilöhistoriansa.
- Aloin kuunnella rockia 11-vuotiaana, ja elin kaikki turkulaisen rockin vaiheet läpi. Jonkin aikaa soitinkin amatöörifolk-yhtyeessä, tämä Ruisrockin perustajajäsen kertoo.
Rockin pariin nuoren Anteron johdattivat isommat pojat.
- Ensimmäinen itse ostamani levy oli Elviksen Hound Dog, Laiho kertoo.
Konserttitalolla lokakuussa 1956 järjestettyyn rock-konserttiin Laiho ei päässyt, mutta seuraavana vuonna hänen isänsä vei nuoren miehen katsomaan Rock Around The Clock -elokuvaa Kinolaan.
- Isä valitsi paikat ihan teatterin takapenkiltä ja rivin päästä, että pääsemme nopeasti alta pois, jos joku mellakka tulee niin kuin edellisvuoden konsertin yhteydessä, Laiho hymyilee.
Laihon mielestä 1950-1960-luku oli kaikkinensa mielenkiintoista aikaa, ja Föribeatin rajapyykkinä pitämää Ruisrockia, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1970, hän pitää merkittävänä tapahtumana suomalaisessa rockissa.
- Sitä kuvastaa ensimmäiseen tapahtumaan saapunut yleisömäärä: sinne odotettiin 5 000 kävijää, mutta 35 000 tuli.
Föribeatin antia kuulostelemassa olleen Petri Leppäsen mielestä menneiden vuosikymmenten turkulaisbändien merkitys on suuri.
- Ne ovat tehneet hyvää pohjatyötä nyt vaikuttaville yhtyeille, vastikään telakalle jääneen Turun Romantiikka -yhtyeen jäsen toteaa.
Leppänen arvioi kuitenkin, että nykyään on vielä vaikeampaa saada levytyssopimuksia, koska bändejä on vielä enemmän kuin aiemmin.
Leppänen on itsekin sukeltanut turkulaisen rockin historiaan, sillä hän kirjoittaa parhaillaan kirjaa 1960-luvun lopulla vaikuttaneesta undergroundista yhdessä toimittaja-kriitikko Matti Komulaisen kanssa. Kirja ilmestyy syksyllä Sammakko-kustantamolta.